Filippiiniläinen Dunstan Panti työskentelee ryhmäkoti Tuomaksessa lähihoitajana. Ura Wilhelmiinassa alkoi vuonna 2022 oppisopimuskoulutuksen kautta.
– Kotimaassani Filippiineillä minulla on sairaanhoitajan ja kätilön koulutus, joten halusin päästä alalle myös Suomessa. Ystäväni työskenteli Wilhelmiinassa, joten päätin itsekin laittaa hakemusta. Pian minulle tarjottiin kouluttautumismahdollisuutta, Dunstan muistelee.
Vaikka Dunstan oli asunut jo useita vuosia Suomessa, suomen kielellä työskenteleminen tuntui aluksi jännittävältä ajatukselta. Työkulttuurista löytyi kuitenkin pian ilahduttavan tuttuja piirteitä.
– Filippiiniläiseen kulttuuriin kuuluu, että asiat tehdään tarkasti ja kunnolla. Opettajat ovat tiukkoja. Myös oma ohjaajani oli todella tarkka, se oli minusta mahtava asia. Opin häneltä valtavasti. Lisäksi eräs hoitaja Tuomaksessa auttoi minua paljon suomen kielen kanssa, Dunstan kertoo.
Tänä päivänä Dunstan avustaa asukkaita monenlaisissa arjen askareissa. Tuomaksessa asukkaiden toimintakykyä tuetaan ja kuntoutetaan erilaisilla toimilla, joten myös kannustaminen on tärkeässä roolissa.
– Jos asukas jaksaa, niin totta kai kannustamme liikuntaan, kävelemme vaikka osaston ympäri. Päivällä olisi hyvä osallistua tuolijumppaan, ja silloin kun fysioterapia tulee osastollemme, niin fysioterapiaan. Iltapäivällä usein kannustamme kortin peluuseen tai värityskirjan värittämiseen, hän kertoo.
Oman arjen rakentumiseen on Wilhelmiinassa vapaus vaikuttaa, ja tästä syystä Dunstan työskentelee ainoastaan aamu- ja iltavuoroissa. Toisinaan hän tekee myös viikonloppuvuoroja. Hoitajan työ on aina ollut hänelle kutsumusammatti.
– Se, kun saa auttaa, tuntuu sydämessä. Ja se näkyy myös asukkaille palautteen perusteella, sillä saan usein kehuja siitä, että teen asioita perusteellisesti. Minun mielestäni hoidon tason tulee vain olla korkea, Dunstan sanoo.
Alkuaan Wilhelmiinassa Dunstan muistelee lämmöllä, eikä ajatus ole muuttunut ajan myötä.
– Olen erittäin kiitollinen siitä, että tilanteeni otettiin huomioon ja saan työskennellä kokoaikaisena ja vakituisena. Ihmiset ovat täällä huomaavaisia, ja jos on kotoisin jostain muualta, niin kyllä autetaan kehittämään kielitaitoa. Koen myös, että korvaus työstä on hyvä, hän sanoo.
Kärsivällisyyttä ihmisläheinen työ toki vaatii, mutta niin vaati eräs toinenkin seikka suomalaisiin tapoihin totutellessa. Kyseessä on sauna, jonne Dunstan alkuun suuntasi boksereissa.
– Minulle sanottiin heti, että sinun tulee ottaa bokserit pois, saunassa ollaan alasti. Järkytyin ja lähdin pois, sillä se tuntui minusta niin oudolta. Nykyään osaan elää maassa maan tavalla ja rakastan saunomista, hän nauraa.
Vapaa-ajallaan Dunstan käy mielellään kuntosalilla. Myös matkustelu on lähellä sydäntä, ja pidemmillä vapailla hän suuntaakin mielellään tutkimaan maailman eri kolkkia. Muutoin elämä Suomessa tuntuu kaikin puolin mukavalta.
– Kyllä täällä on ehdottomasti parempi kuin Filippiineillä, vaikka ei elämä tietenkään aina helppoa ole. Sanon usein ihmisille, että kannattaa tarttua hetkeen. Life must go on, hän päättää.