Palvelupäällikkö Vuokko Raumavirta aloitti Wilhelmiinassa vuonna 1995, eli silloin, kun hoivakoti Wilhelmiina syntyi. Tätä ennen Vuokko oli jo työskennellyt kuntohoitajana ja fysioterapeuttina Miina Sillanpää Säätiön muissa toimipisteissä, muun muassa Siuntiossa ja Espanjan Fuengirolassa sijaitsevissa kylpylöissä. Väliin mahtui myös muutama vuosi töitä ammatinharjoittajana.
– Kyllähän tässä monenlaisia vaiheita ja projekteja on näihin vuosiin mahtunut, nyt kun oikein pysähtyy miettimään, Vuokko hymyilee.
Ja toden totta, vauhtia on riittänyt – jo ihan Wilhelmiina-vuosienkin aikana. Fysioterapeutista Vuokko eteni esihenkilöksi. Viimeiset vuodet hän on seurannut ja kehittänyt toimintaa palvelupäällikön näkövinkkelistä.
– Jos mietitään, niin tämähän se työn suola on minulle ollut. On ollut mahdollista olla niin erilaisissa tilanteissa ja työyhteisöissä, että ei ole tullut muuta työnantajaa edes mietittyä. On todellakin tuettu omaa urakehitystä, Vuokko sanoo.
Palvelupäällikkönä Vuokko pitää huolen siitä, että hoitajien ja terapeuttien moniammatillinen työ toteutuu mahdollisimman hyvin asukkaiden arjessa. Yhä tärkeämpää on vastata asukkaan yksilöllisiin tarpeisiin ja luoda sitä kautta juuri asukkaan näköistä elämää.
– Tässä työssä parasta on se, että töitä tehdään ihmisten kanssa. Ihanat ja erilaiset asukkaat tekevät arjesta monipuolista. Myös asioiden eteenpäin vieminen on palkitsevaa. Olen monesti miettinyt, että onpa hienoa, kun minulle tarjoutui vielä mahdollisuus tähänkin, Vuokko pohtii.
Vuosien aikana asukkaisiin on muodostunut hyvin erityisiä suhteita, ja kohtaamisista on muistoja vaikka muille jakaa.
– Päivittäin tulee vastaan niin hauskoja tilanteita. Kävin esimerkiksi yhtenä päivänä moikkaamassa asukastamme Armasta ja sanoin, että voi miten kiva nähdä taas sinua. Armas sitten vastasi siihen, että niin sinuakin, nyt on minun päiväni pelastettu! Nämä ovat todella ihania kohtaamisia, joiden voimalla kyllä jaksaa, Vuokko nauraa.
Haastatteluhetkellä edessä häämöttävät uudet ajat, sillä Vuokko on jäämässä vuoden sisällä eläkkeelle palvelupäällikön roolistaan. Arvostetusta tekijästä ja pidetystä kollegasta ei helpolla haluttaisi luopua, mutta uutta elämänvaihetta Vuokko itse odottaa mielenkiinnolla.
– Näen kuitenkin, että muutos on aina mahdollisuus, ja onhan tässä tullut oltua jo aika monessa projektissa mukana. Minua odottavat sitten hieman erilaiset askareet muun muassa kesämökillä ja Espanjan auringon alla, hän sanoo.
Espanjaan liittyykin yhä rakkaita muistoja vuosilta, jolloin Vuokko uransa alkupuolella työskenteli siellä fysioterapeuttina. Kyseisen ajanjakson hän hetken harkinnan jälkeen nimeää myös rakkaimmaksi muistokseen työuransa varrelta.
– Olin juuri valmistunut fysioterapeutiksi, kun siirryin Suomesta sinne. Elettiin vuotta 1989. Ajatuksena oli silloin, että Suomesta lähtee muutama ja tehdään tällaista työvaihtoa, ollaan aina vuosi kerrallaan Espanjassa. Pian kuitenkin huomattiin, että olisi hyvä, jos joku henkilökunnan jäsenistä olisi koko ajan paikalla. Sitä kautta sain mahdollisuuden jäädä, Vuokko muistelee.
– Se ajanjakso vaikutti henkilökohtaiseen elämääni valtavasti. Syntyi useita merkityksellisiä ihmissuhteita, ja käymme yhä lomailemassa niissä maisemissa. Eläkepäiviäkin tulee siis varmasti vietettyä Fuengirolassa, hän päättää.